Suomen itsenäistyminen

Suomen itsenäistyminen tarkoittaa keisarilliseen Venäjään kuuluneen Suomen autonomisen suuriruhtinaskunnan julistautumista itsenäiseksi valtioksi joulukuussa 1917. Itsenäistymismahdollisuuden käsittely Suomessa alkoi keväällä 1917 ja itse julistus annettiin joulukuussa samana vuonna.

Ennen Suomen itsenäistymistä maahan olivat vaikuttaneet sortovuodet. Suomen itsenäistyminen liittyi Venäjällä ensimmäisen maailmansodan aikana tapahtuneeseen mullistukseen: Venäjän vallankumoukseen, jossa keisarivalta kaatui. Suomelle itsenäisyyden myönsi Venäjällä valtaan noussut bolševikkihallinto. Neuvosto-Venäjän bolševikkijohtaja Vladimir Lenin myönsi Suomelle itsenäisyyden ja Suomen autonominen alue ei itsenäisyyden ansiosta muodostunut automaattisesti osaksi Neuvosto-Venäjää ja myöhempää Venäjän sosialistista federatiivista neuvostotasavaltaa. Useimmat maat tunnustivat Suomen itsenäisyyden vuosina 1918–1919. Suomen itsenäiseksi julistamista seurasi kansaa jakanut sisäinen valtataistelu.

Vuoden 1917 itsenäisyysjulistus

Katso kuva vuoden 1917 itsenäisyysjulistuksesta >

Suomen itsenäisyysjulistus on Svinhufvudin senaatin 4. joulukuuta 1917 antama esitys Suomen julistautumisesta itsenäiseksi Venäjästä. Suomen eduskunta hyväksyi esityksen 6. joulukuuta 1917 äänin 100–88. Tätä päivämäärää vietetään Suomen itsenäisyyspäivänä. Julistus oli kuitenkin vain osa Suomen itsenäistymisprosessia.

Svinhufvudin senaatin tärkeimpänä ja ensimmäisenä tehtävän pidettiin Suomen itsenäisyyden pikaista järjestämistä, sillä eduskunnan porvarillinen enemmistö halusi irtautua mahdollisimman nopeasti Venäjästä, jossa olivat bolševikit nousseet valtaan.

Koska bolševikkien asemaa Venäjän laillisina johtajina ei haluttu tunnustaa, päätettiin Suomi julistaa yksipuolisesti itsenäiseksi. Oppositiossa olleet sosiaalidemokraatit eivät kuitenkaan olisi halunneet katkaistavan välejä neuvostohallitukseen. Senaatti päätti antaa itsenäisyysjulistuksen eduskunnalle pelkkänä hallituksen ilmoituksena, jotta eivät porvarien ja sosialistien väliset erimielisyydet nousisi esiin keskustelussa. Vasemmiston tuen saamiseksi julistuksessa päätettiin kuitenkin mainita, että itsenäisestä Suomesta tulisi nimenomaan tasavalta.

Joulukuun neljäntenä senaatin puheenjohtaja P. E. Svinhufvud luki julistuksen eduskunnalle. SDP:n edustajat jäivät mielenosoituksellisesti istumaan julistuksen lukemisen ajaksi ja esittivät heti sen jälkeen vastalauseensa, sillä senaatti oli käyttänyt valtaa, jonka marraskuun 15. päivän päätöksen mukaan piti kuulua eduskunnalle. Suomessa olleet ulkomaiden edustajat ilmoittivat senaatille, että korkeinta valtaa käyttävän eduskunnan tulisi vielä hyväksyä julistus. Niinpä kaksi päivää myöhemmin eduskunnan käsittelyyn tuotiin julistuksen hyväksymistä kannattanut aloite. Porvarilliset puolueet äänestivät kyseisen esityksen puolesta ja sosiaalidemokraatit oman vastaesityksensä puolesta; äänet jakautuivat 100–88 ensin mainitun hyväksi. Sosiaalidemokraattien esityksessä kannatettiin myös Suomen itsenäisyyttä, mutta ei yksipuolisella julistuksella vaan neuvottelemalla Neuvosto-Venäjän kanssa. Porvarien silmissä tämä vaikutti kyseenalaiselta itsenäisyyden jarruttamiselta. Porvarit eivät halunneet sitoa Suomen itsenäisyyden toteutumista Neuvosto-Venäjän hyväksyntään, mikä olisi lykännyt sen epämääräiseen tulevaisuuteen; sosiaalidemokraatit taas pitivät yksipuolista irtautumista vaarallisena "seikkailupolitiikkana", sillä Venäjä saattaisi estää sen väkivalloin.

Pian ilmeni, että ennen muiden ulkovaltojen tunnustusta Suomen itsenäisyyden oli joka tapauksessa saatava hyväksyntä myös Neuvosto-Venäjän hallitukselta eli kansankomissaarien neuvostolta.

Äänestyksessä voittaneen porvarien aloitteen ensimmäinen allekirjoittaja oli maalaisliiton Santeri Alkio, sosiaalidemokraattien aloitteen puolestaan Kullervo Manner.

Itsenäisyysjulistuksen lukeminen eduskunnalle ja hyväksyminen tapahtuivat Heimolan talossa, joka purettiin vuonna 1969 sen historiallisesta arvosta huolimatta.

100visio - Video

Uutta visiota Suomelle seuraaviksi 100 vuodeksi kutsutaan nyt luomaan suomalaisia koululuokkia. Tärkeintä on lähteä mukaan!

100visio - Mitä?

Visio Suomesta seuraavaksi 100 vuodeksi – nuorten uusi itsenäisyysjulistus.

100visio - Nuoren ääni

Lukiota käyvä Toni Nikka pohtii, mitä hän voin tehdä kunnioittaakseen isänmaataan ja sen itsenäisyyttä.

100visio - Puhemiehen avaus

Maria Lohela on puhemiehenä ja kansanedustajana erityisen kiinnostunut siitä, millä tavalla nuoret näkevät demokratian muotoutumisen ja kehitystarpeet.

Suomi Finland 100