Sosiaalidemokraatit kokivat Venäjän väliaikaisen hallituksen porvarilliseksi eivätkä siksi suosineet tiivistä yhteistyötä sen kanssa. Sen sijaan sosiaalidemokraatit vaativat, että Suomen eduskunnan tuli käyttää korkeinta valtaa maan sisäisiä asioita koskevissa kysymyksissä. Porvaripuolueet sitä vastoin kannattivat yhteistoimintaa ja neuvotteluja väliaikaisen hallituksen kanssa.

Perustuslakikomiteassa päästiin yksimielisyyteen siitä, että omavaltainen toiminta ei olisi hyväksi. Parempi oli pyrkiä sopimaan väliaikaisen hallituksen kanssa, että korkein valta kaikissa Suomen sisäisissä asioissa siirtyisi senaatille.

Torimyyjiä Porin torilla. Kuva Satakunnan museo

Väkijoukko vaati Helsingin kauppatorilla torimyyjiä alentamaan hintojaan, mihin torimyyjät pakon edessä suostuivat. Elintarvikekysymys kuohutti ihmisten mieliä ja johti jo keväällä paikoitellen mellakoihin.

Helsingin Sanomat kirjoitti asiasta.
"Joukko työpukuisia miehiä ilmestyi kalakauppiaiden luo pakottaen heidät uhkauksillaan myymään tavaransa markasta kilolta, vaikka kalakauppiaat itse olivat saaneet maksaa siitä korkeamman hinnan. Hälinän ja epäjärjestyksen aikana sattui, läsnäolijoiden kertomusten mukaan, myös varkauksia."

Leipäkortti vuodelta 1917.

Kireä elintarviketilanne johti kahakoihin eri puolilla maata. Suurimmat kaupungit esim. Helsinki aloittivat leivän säännöstelyn ja leipäkortit otettiin käyttöön. Eritääin tulenarkoja paikkoja olivat torit, missä kaupunkilaiset ja maaseudun väki kohtasivat. Kaupunkilaisten viha kohdistui maanviljelijöihin, kauppiaisiin ja "gulasheihin" eli keinottelijoihin. Toreilla ärtyneet väkijoukot vaativat hintojen alentamista ja miliisi seurasi voimattomana vierestä.